Lankutus

Lankku – tuo kaikkien huonokuntoisten kauhistus?

Niin kauan kuin muistan, olen vihannut lankutusta. Jos en vihannut, niin ainakin syvästi inhonnut. Lankkuharjoitukset ovat mielesäni olleet tylsiä, liian haastavia, puuduttavia ja ahdistavia. Teen mielelläni treeniä, jossa saa pumpata, nostaa, vetää ja liikkua. Aktiivinen tekeminen paikallaan pysymisen sijaan on minun juttuni.

Koska kuitenkin olen huomannut, että mukavuusalueela poistuminen tuo tuloksia henkisen kasvun saralla, päätin määrätietoisesti koettaa, toimisiko sama treenin osalta. Tulos: tavallaan toimii, tavallaan ei. Edelleen itse lankutus on epämieluista, mutta ei tämä löytämäni Women’s Health Magazinen lankkutreeni nyt niin kamalan tylsä ollut. Muutaman kerran, kun setin veti läpi, niin johan tuntui yläkropassa ja keskivartalossa!

Eilen oli kotitreeni päivä, ja testasin kevennetyn yläkropan treenin jälkeen tätä. Kolmannen kierroksen jälkeen oli pakko lopettaa – joku päivä vielä vedän neljä kevyesti 😉

Lankutusta USA-tyyliin http://www.womenshealthmag.com/fitness/plank-abs-workout

Liikunta ja motivaatio

Ehkä se vaikein juttu on saada itsensä aktiiviseksi liikkujaksi ja pitää tämä tapa. Lomalla liikunta luistaa ja on mukavaa, aika ei ole kortilla ja liikkua voi halutessaan mihin aikaan päivästä. Kesällä luonto oikein kiljuu minua, metsäläistä, liikkumaan.

Mutta entäpä arki? Asuin vuosia ulkomailla. Ympäri vuoden aurinko paistoi kun pääsin töistä ja lenkkeily oli mieluisaa. Sali löytyi kulman takaa ja salilta lapsille lastenhoito. Hintatasokin oli kovin erilainen. Nyt täällä Pohjolassa kärvistelen – lähin kuntosali on useiden kilometrien päässä ja työpäivät venyvät. Pimeys ja kylmyys vaivaavat nuutunutta paluumuuttajaa.

Komeat oli maisemat rannassa taas 🙂

Kun liikuntaan rutinoituu, sitä alkaa kaivata. Tänä aamuna pakkasin päälleni kaikki mahdolliset kerrokset vaatetta ja kävin lenkkikaverin kanssa tunnin pyrähdyksen meren rannassa. Mittarin näyttäessä -24 C ei tuulikaan meitä koetellut, joten oikeastaan utuisen aurinkoinen pakkasaamu oli kaunis ja lenkki piristävä. Lähteminen oli taas se suurin kompastuskivi.

Neila Rey listaa hyviä syitä liikkua.

Oma TOP 10 :ni liikunnan hyödyistä on:

1) Yleinen vireystila ja liikunnan tuoma energia

2) Terapia – yksin hiljaisuudessa luonnossa tai ystävän kanssa poristen

3) Stressin purkaminen

4) Liikunnan vaikutus unen laatuun

5) Itseni ylittäminen

6) Apu selkävaivoihin

7) Vähentää mielihaluja ruuan suhteen

8) Parantaa omaa mielikuvaa kehostani

9) Yleiskunnon nousemisen huomaa arjessa lasten kanssa

10) Tuo itsevarmuutta

http://neilarey.com/motivation/50-reasons-to-exercise.html

 

Ihanne minä – kuka olet?

Haluaisin kuvitella, että elämäntaparemontin myötä muutun Ihanne Minäksi. Aivan uusi hoikka, timmi, onnellinen Kahvihiiri! Sellainen, jolla ei aamuisin ole turvonneet silmä ja sekainen tukka. Joka ei unohtele avaimiaan joka paikkaan ja on ajoissa lastensa kevätjuhlissa paikalla. Joka pitää hiihtämisestä ja jonka kantapäät eivät ole aina kuivat koppurat kesän jälkeen. En unohtaisi vastata tekstiviesteihin ja muistaisin kiireessäkin sanoa kaverille muutaman kannustavan tai kauniin sanan.

Pohdin tätä ihanne minääni eilen, kun toivuin armottomasta migreenikohtauksesta. En siis sellaisesta ”Ai että, kun särkee päätä” – tyylisestä, vaan sellaisesta, jossa näkökenttä sumenee, laatta lentää ja puhe puuroutuu: Kaksi Kertaa Vuodessa Saapuva Full Blown Attack. Siinä syyllisyydentuskissani, skipattuani aerobisen treenin ja hyvin suunnitellun terveellisen Superdieetti-lounaani, tajusin jotain:

Elämäntaparemontti ei muuta syvintä minuuttani.

En ala mystisesti rakastamaan hiihtoa, eikä minusta koskaan tule proteiinijuomien ystävää. Mutta voin päättää, mitä haluan elämääni lisää ja miksi, sekä mitä valintoja sen pohjalta teen.

Hahmottelin tavoitteitani seuraavasti:

1) Oikealla polttoaineella saavutan olon, josta pidän. Tilan, jossa viihdyn itseni kanssa. Jo nyt huomaan, että oloni on terävämpi, pirteämpi ja energisempi. Pidän olostani, kun syön hyvin! Pidän itsestäni, kun voin hyvin – se tarttuu myös lähipiiriini!

TAVOITE: Ruokavaliovalinnoilla parannan oloani ja kehoni energiatasoa. Tavoittelen parasta mahdollista oloa kehossani. Pudotan painoani, jotta voisin hyvin joka päivä. Teen valintoja niin arjen dieettiruokailussa, kuin juhlahetkien herkuttelussa tiedostaen valintani. Ruokaöverit eivät hallitse minua, eikä ruoka aiheuta syyllisyydentuntoja.

2) Ei minusta hiihtäjää tule, en ole koskaan lajista välittänyt pätkääkään. Mutta jos haluan toteuttaa intohimojani, on kehoni oltava vahva. Haluan laskea paremmin, pelata rakasta koripalloa ja nousta taas Haltin huipulle ilman, että olen kuolemankielissä huonon kunnon vuoksi. Voin valita lajit ja treenit joista pidän!

TAVOITE: Liikun, jotta kehoni olisi terve ja vahva. Rasitan kehoani, jotta ylittäisin itseni ja kokisin onnistumisen elämyksiä. Päätän liikkua, mutta valitsen liikuntamuodon itse. Innostus ja intohimo motivoivat. Olen vahva ja terve Ihanne Minä, minuuden rajoissa.

Migreeni ei taida poistua elämäntaparemontin myötä, eikä minusta tule siistin vaatekaapin omistajaa, mutta jokainen askel kohti hyvää oloa ja kuntoa on oikea. Siispä tänään on maksimi kahvakuulatreeni: mittaan nyt ensi kertaa maksimitoistojen määrän ja kuukauden päästä on muuten pantu ainakin 10 toistoa paremmaksi per setti! 😉

Päivän ruuat:

AAMUPALA: Rahka, sokeroimaton mustikka mehukeitto, lesitiini, FF fiber

LOUNAS: Salaatti, porkkana, kurkku, kananmuna, raejuusto

PÄIVÄLLINEN: Uunissa paahdettua kukkakaalia, kevyt jauhelihaa, salaattia

ILTAPALA: Raejuusto, mehukeitto, FF fiber

Nukutuskello: yökukkujan elämäntapamuutos

Olen aina ollut valvoja ja yökukkuja. Aamuntorkkuna vetäisin mielelläni peiton pääni yli joka ikinen aamu, kun kello pirahtaa herättämään. Elämäntapamuutoksen myötä olen koettanut korjata unirytmiäni. Olen huomannut, että jos menen sänkyyn jo yhdeksän aikaan, on nukahtaminen helpompaa, kuin esimerkiksi kymmenen maissa. Eli mitä aiemmin, sitä helpompaa?

Painonpudotuksessa unella on minulle suuri merkitys. Ilman riittävää yöunta iskee armoton makeanhimo. Liialla nukkumisella puolestaan tulee sumuinen ja tönkkö olo koko päivään. Ihanne taitaisi kohdallani olla uniaika 22-6.00. Aamukuudelta noustessani koen olevani virkeimmilläni, olettaen ettei nukahtaminen venynyt pikkutunneille. Kuuden herätyksessä on jotain energisoivaa: jää aikaa aamutoimille, rauhalliselle päivän kalenterin läpikäynnille ja task listin luomiseen. Mutta voi että, kun se torkkunappi on niin houkutteleva!

Vähäinen uni aktivoi stressihormonit, kirjoittaa Suvi Huttunen:

”Elimistö tulkitsee väsymyksen ja valvomisen stressitilaksi, joka vaatii ylimääräistä energiaa. Väsyneenä pullat, pastat, karkit ja leipä maistuvat erityisen hyvin, sillä niistä saa nopeasti lisäenergiaa.

Huono nukkuminen vaikuttaa insuliinin tehoon ja sokerin sietoon, mikä nostaa verensokeria ja aiheuttaa insuliiniresistenssiä.

Lihavuus ja liian lyhyet yöunet lisäävät myös kakkostyypin diabeteksen sekä metabolisen oireyhtymän (ylipainon, vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine, kohonnut sokeri, huono kolesteroli) riskiä. 

Väsymys lisää stressiä elimistössä, ja stressi lihottaa. Toisaalta esimerkiksi työelämässä koettu stressi voi valvottaa ja heikentää unen laatua, jolloin kiloja kerryttävä kierre on valmis.

Pyri siis vähentämään stressiä edes jollain elämän osa-alueella. Älä myöskään ota ylimääräistä stressiä laihduttamisesta, vaan ole itsellesi armollinen.”

Taidanpa ajastaa puhelimeen ”nukutuskellon”, joka muistuttaa, että sänkyyn on mentävä kello 21.00 joka ilta!