Olen aina ollut valvoja ja yökukkuja. Aamuntorkkuna vetäisin mielelläni peiton pääni yli joka ikinen aamu, kun kello pirahtaa herättämään. Elämäntapamuutoksen myötä olen koettanut korjata unirytmiäni. Olen huomannut, että jos menen sänkyyn jo yhdeksän aikaan, on nukahtaminen helpompaa, kuin esimerkiksi kymmenen maissa. Eli mitä aiemmin, sitä helpompaa?
Painonpudotuksessa unella on minulle suuri merkitys. Ilman riittävää yöunta iskee armoton makeanhimo. Liialla nukkumisella puolestaan tulee sumuinen ja tönkkö olo koko päivään. Ihanne taitaisi kohdallani olla uniaika 22-6.00. Aamukuudelta noustessani koen olevani virkeimmilläni, olettaen ettei nukahtaminen venynyt pikkutunneille. Kuuden herätyksessä on jotain energisoivaa: jää aikaa aamutoimille, rauhalliselle päivän kalenterin läpikäynnille ja task listin luomiseen. Mutta voi että, kun se torkkunappi on niin houkutteleva!
Vähäinen uni aktivoi stressihormonit, kirjoittaa Suvi Huttunen:
”Elimistö tulkitsee väsymyksen ja valvomisen stressitilaksi, joka vaatii ylimääräistä energiaa. Väsyneenä pullat, pastat, karkit ja leipä maistuvat erityisen hyvin, sillä niistä saa nopeasti lisäenergiaa.
Huono nukkuminen vaikuttaa insuliinin tehoon ja sokerin sietoon, mikä nostaa verensokeria ja aiheuttaa insuliiniresistenssiä.
Lihavuus ja liian lyhyet yöunet lisäävät myös kakkostyypin diabeteksen sekä metabolisen oireyhtymän (ylipainon, vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine, kohonnut sokeri, huono kolesteroli) riskiä.
Väsymys lisää stressiä elimistössä, ja stressi lihottaa. Toisaalta esimerkiksi työelämässä koettu stressi voi valvottaa ja heikentää unen laatua, jolloin kiloja kerryttävä kierre on valmis.
Pyri siis vähentämään stressiä edes jollain elämän osa-alueella. Älä myöskään ota ylimääräistä stressiä laihduttamisesta, vaan ole itsellesi armollinen.”
Taidanpa ajastaa puhelimeen ”nukutuskellon”, joka muistuttaa, että sänkyyn on mentävä kello 21.00 joka ilta!
KahviHiiren kotikolossa 