Apua, mikä työpäivä! Kyllä taas tuli todistettua, että kannattaa suunnitella ja valmistaa ruuat etukäteen!
Kävin nimittäin tällaisessa paikassa työn puolesta tänään viettämässä aikaa….
Nälkäisenä onnistuin kuitenkin vastustamaan kiusausta, kun tiesin että toimistolla jääkaapissa odottaa mausteinen jauheliha, rapsakka salaatti ja raejuustopurkki. Jotain on siis tapahtunut mentaalipuolellakin – vastustin kiusauksia.
Jäin kuitenkin iltapäiväksi miettimään sitä, miten hankaliin tilanteisiin voi joutua Superdieetillä. Sukulaisten kahvipöydässä vielä voi perustella herkkujen välttelyään, mutta asiakkaan edessä se on paljon hankalampaa. Etenkin, kun asiakas on hyvin ylpeä tuotteistaan (syystäkin) ja haluaisi niitä tarjota!
Huomaan myös jättäytyväni pois muista ”hauskoista tapahtumista”, kuten ystävien kanssa päivällisestä ravintolassa tai suunnittelevani tapaamisiani muiden, kuin lounastapaamisten ympärille. Ehkä tässäkin on löydettävä Superdieetin jälkeen hyvä tasapaino: on sallittava herkuttelu järkevässä mittakaavassa sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ohella. Ruoka ja ruokailu on kuitenkin kulttuurisesti yhdistävä tekijä ja mukava ajanviettotapa ystävien kanssa. Paljon muutakin tekemistä voi toki keksiä!
Totuus kuitenkin on, että päivittäisellä iltapäiväkahvin kanssa nautitulla munkilla ja viikottaisilla herkuttelu dinnereillä ei laihdu. Ja laihtua minä haluan 🙂
Yöunet jäi vähille, aamupalan huitaisin lennosta naamaan ja lounaskin vähän niin ja näin – tietenkin se herkkuhimo ja sokerin kaipuu iskee heti. Salakavalasti juuri silloin, kun pitäisi vetää välipalarahka, joka ei todellakaan korvaa suklaapatukanhimoisen Superdiettaajan mielessä pyörivää sokeripommia.
No niin, nyt ihan rauhassa, hengitetään sisään ja ulos ja mietitään, onko siinä mitään järkeä, että lähtisin tästä toimistolta ja kipaisisin lähimpään kauppaan. Kaupan karkkihyllyltä nopeasti ensimmäinen suklaapatukka ja siitä sitten syöksyllä kassan kautta ulos, kiireessä seuraavaan palaveriin. Matkalla kuusi palaa fazeria kitusiin ja sitten morkkiksessa kokoukseen.
Juu ei. Ei kuulosta hyvältä suunnitelmalta. Kuulostaa siltä, että iltapäivä menisi sitten ankeissa merkeissä ja illalla saisi tehdä tuplalenkin omantunnontuskissaan. Ai että, kyllä tämä blogaaminen on nerokas keksintö! Minähän puhun tämän kautta itseni vielä vaikka minkälaisiin suorituksiin 😀
Kuppi kahvia, Skyr-rahka ja viikon tsemppibiisi kuulokkeista. Sitten olen valmis iltapäivän koitoksiin!
Aikainen nousu, kiireinen päivä, liian vähäinen uni, joululta toimistolle yli jääneet karkit, piparit ja muut herkut… Siinä on aikamoinen paletti hanskattavaksi lomalta palatessa!
Tänään pyrytti lunta. Olin jo seitsemän jälkeen toimistolla. Ihanan rauhallinen aamuhetki: ei ristinsielua missään. Keräsin päättäväisesti enimmät karkit ja herkut pois näköpiiristäni. Se oli järkevä teko, iltapäivällä nimittäin olisi saattanut itsekuri pettää. Illalla pyryssä lenkkeillessäni olin tyytyväinen: pysyin ruokavaliossani ja oloni on päivä päivältä energisempi. Va’alle en ole uskaltanut, katsotaan vaikkapa viikon kuluttua.
Päivän lounas maistui – nälkä ehti yllättää ennen lounasaikaa!
Olen aina ollut napostelija.
Väsyneenä mikään ei maistu niin hyvälle kuin suklaa tai keksi. Olen myös mestari selittämään itselleni, kuinka makeannälkä on vaikkapa kehoni tapa osoittaa, että tarvitsen hiilihydraatteja. Tai kuinka itseasiassa suklaa on terveellistä. Ja että kekseissäkin on kuituja – jep jep! Mutta eihän se siihen yhteen keksiin jää..
Mielitekojen voittamiseen ei loppujen lopuksi tarvita paljoa. Jos mahdollista, poistan kaikki epäterveelliset herkut silmistäni. Syön tarpeeksi ja täyttävästi päivän aikana, jolloin yllättäviä mielihaluja herkkujen suhteen ei yleensä ilmene. Tämän päivän väsymyksen suklaahimokin meni kunnialla ohi välipalaksi varaamallani proteiinijuomalla.
Muutama hyväksi koettu vinkki muille herkkuhiirille:
1) Jos mahdollista, poista kaikki herkut kaapeista, työpöydän laatikoista ja keittiön hyllyistä. Roskiin vaan!
2) Käy kaupassa vain kylläisenä ja kauppalistan kanssa: näin kotiin ei eksy turhia heräteostoksia herkkujen muodossa.
3) LISÄÄ, älä POISTA. Kun itse ajattelen, että nyt poistan ruokavaliostani sipsit, koen heti jääväni jostain paitsi. Pyrin ajattelemaan, että lisään ruokavaliooni terveellisiä tuotteita joista pidän: porkkanatikkuja, vadelmarahkaa ja tulisesti maustettua kanaa. Tähän yhtälöön eivät sipsit mahdu. Sipsejä voin kyllä maistella kohtuudella muutamia, kun pidän tankkauspäivän (salaa tosin toivon, ettei ne enää maistu hyvälle silloin!).
Tällä kaavalla olen onnistuneesti teilannut useita ihmediettejäni. Tälle ajattelulle ei yksinkertaisesti ole enää sijaa elämässäni. Kitudieetin sijaan etsin kokonaisvaltaisesti parempaa, jatkuvaa hyvinvointia.
4) Älä tuijota vaakaa! Vaaka ei kerro hyvinvoinnistasi kokonaisuutena. Paino on luku, jota on tottakai hyvä tarkkailla jollakin tasolla, mutta itse olen langennut laihduttajan perisyntiin liian usein: epätoivottu punnitustulos on johtanut ”Mitä väliä”-asenteeseen ja taas ylensyömiseen. Nyt keskityn mittaamaan ruokavalioni terveellisyyttä, liikunnallisia tuloksia ja kehitystä treenissä ja kestävyydessä sekä omaa tyytyväisyyttäni peilikuvaani.
5) Todella pahassa herkkuhimossa juon ison lasin vettä ja syön kourallisen pähkinöitä. Se ei ole tähän mennessä pettänyt. Epämiellyttävän jäytävä tunne väistyy, sillä usein kyse ei suinkaan kohdallani ole nälästä, hiilihydraattien puutteesta tai muusta. Koetan yksinkertaisesti täyttää herkuilla aukkoa, jonka tylsyys/väsymys/suru/stressi on aiheuttanut.
6) Liiku! Napit korviin, poppia soimaan ja pieni kävely tai venyttelyhetki. Lyhytaikainenkin liikunta tsemppaa jatkamaan laihduttajan ruokavaliossa.
PS: Eilinen kahvakuula treeni oli tappavan tehokas! Tänään tein vapailla painoilla rauhallisemman setin, mutta niin vaan jalat taas tärrää ja olo on väsynyt, mutta onnellinen! Tein sen, taas!
KahviHiiren kotikolossa 