Kuinka selvitään työreissussa? Tämä kysymys tuli eteeni heti alkuviikosta, kun kirmasin reissuun. Olen tottunut siihen, että mukaan tarvitsee puhelimen (ja Twitterin suurkuluttajalle pari vara-akkua), läppärin ja yöpaidan. Nyt olikin suunnitteluoperaatio hieman erilainen Superdieetin vuoksi!
Superdieettiin kuulluu ns tankkauspäivä. En pitänyt sitä viikonloppuna, vaan aion ajoittaa sen reissuni yhdelle päivälle, jolloin tiedän etten selviä illallisesta raejuustolla – enkä haluaisikaan.
Lentäessä on paha kuskata mukanaan rahkoja ja mehukeittoja, joten eilisen selvisin näin:
AAMUPALA: Kotona normaalisti rahka, mehukeitto, lesitiini cocktail. Aamulennon (6.00) jälkeen vedin vielä Valion raejuustoa+hedelmiä ja pähkinöitä setin. Todella hyvää ja piti nälän poissa lounaaseen!
LOUNAS: Noutopöydästä salaattia ja kananrintaa, skippasin riisit, kastikkeet ja muut höysteet
VÄLIPALA: Proteiinipatukka, joita tungin laukkuni täyteen lähtiessäni
PÄIVÄLLINEN: No tässä tuli ongelmia! En voinut vaikuttaa päivällisen paikkaan, joten ruokalistalta kylmät tapakset olivat ainoa järkevä vaihtoehto. Jätin salamit syömättä ja natustelin kurkut, artisokat, oliivit ja osan juustoja. Tiedetään, tiedetään, ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta vaihtoehtoja ei todella ollut. 😀
Päivä ei siis ollut ihan nappisuoritus, mutta olosuhteisiin nähden oikein hyvä. Tänään ehdin jo lähikauppaankin, joten ruokavalio on helpompi pitää. Eilen tuli kuitenkin rutkasti askeleita, kuten aina reissussa – jes!
Apua, mikä työpäivä! Kyllä taas tuli todistettua, että kannattaa suunnitella ja valmistaa ruuat etukäteen!
Kävin nimittäin tällaisessa paikassa työn puolesta tänään viettämässä aikaa….
Nälkäisenä onnistuin kuitenkin vastustamaan kiusausta, kun tiesin että toimistolla jääkaapissa odottaa mausteinen jauheliha, rapsakka salaatti ja raejuustopurkki. Jotain on siis tapahtunut mentaalipuolellakin – vastustin kiusauksia.
Jäin kuitenkin iltapäiväksi miettimään sitä, miten hankaliin tilanteisiin voi joutua Superdieetillä. Sukulaisten kahvipöydässä vielä voi perustella herkkujen välttelyään, mutta asiakkaan edessä se on paljon hankalampaa. Etenkin, kun asiakas on hyvin ylpeä tuotteistaan (syystäkin) ja haluaisi niitä tarjota!
Huomaan myös jättäytyväni pois muista ”hauskoista tapahtumista”, kuten ystävien kanssa päivällisestä ravintolassa tai suunnittelevani tapaamisiani muiden, kuin lounastapaamisten ympärille. Ehkä tässäkin on löydettävä Superdieetin jälkeen hyvä tasapaino: on sallittava herkuttelu järkevässä mittakaavassa sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ohella. Ruoka ja ruokailu on kuitenkin kulttuurisesti yhdistävä tekijä ja mukava ajanviettotapa ystävien kanssa. Paljon muutakin tekemistä voi toki keksiä!
Totuus kuitenkin on, että päivittäisellä iltapäiväkahvin kanssa nautitulla munkilla ja viikottaisilla herkuttelu dinnereillä ei laihdu. Ja laihtua minä haluan 🙂
Mitä mitä mitä mitä? Miten TAAS voi olla maanantai?
Kun käyttää viikonloppunsa liikuntaan, kokkailuun, perheen kanssa köllöttelyyn ja nukkumiseen, kuluu aika muuten aika hurjaa vauhtia. Entiseen verrattuna enää ei perjantai-iltana juoda pulloa viiniä ja vietetä lauantaita vetämättömänä. Viikonlopun pitsa/kebab/herkku-övereiden sijaan olo on ruokailun jälkeen energinen. Tähänhän voisi tottua! 😉
Selkä vaivaa edelleen, joten koetan tämän viikon tehdä hyvin kevyttä treeniä selkää säästellen. Jumppapallo on puhallettu taas kuosiinsa, ja raskaammat painot siirretty suosiolla viikoksi syrjään. Tämä viikko on otettava selän palautumisen kannalta, vaikka kuinka kammottaa mahdollinen takapakki.
Tämän viikon ruokalista on ihan armottoman tylsä. En yksinkertaisesti saanut rutistettua itsestäni mitään uutta ulos. Tässä on nyt tapahtunut selän pamahtamisen jälkeen jokin motivaatio droppi: pysyn muutoksessani eikä tee mieli herkkuja, mutta aika ankeaa on ruokailut ja kevyet kävelylenkit. Haluan enemmän ja nopeammin – nyt heti mielellään! Miten sitä ihminen oppisi etenemään kroppaansa kuunnellen ilman kiirettä…
Elämäntaparemonttini alkuraportti oli surkeaa luettavaa. Ylipaino, huono kunto, oma tyytymättömyys oloon ja vetämättömyyteen. Nyt näyttää jo paljon valoisammalta! Kiloja on lähtenyt kolme, senttejä vyötäröltä 4cm, lantiolta 4cm, reisistä kummastakin 2cm ja käsivarsista 2-3cm. Puolentunnin juoksulenkki sujuu jo intervallein 3min juoksua, 1-2 min kävelyä. Kesään mennessä haluaisin juosta 5k tuohon puoleen tuntiin. Tärkeämpää kuin painonpudotus, on minulle oma oloni. Olo on mentaalipuolella pääasiassa erinomainen: kiusauksia on silti vaikea välttää ja välillä ruokavalio Superdieetillä tökkii. Liikunta auttaa ja motivoi! Harmikseni vanha alaselän vaiva palasi viime viikolla häiritsemään urheiluani. Jo pelkkä kävely sattuu alaselkään ja kipu heijastuu vasempaan takareiteen. Tämä on tuttua parin vuoden takaa, kun pudotin enemmän painoa ja juoksin liian kovalla alustalla päivittäin. Olenkohan taas haukannut kerralla liian suuren palan liian innokkaasti kroppaani säästelemättä? No, nyt siis palautellaan eikä juosta. Tehokasta selän hoitoa on minulle aina ollut jooga. Niinpä kaivoin esille vanhat neuvoni alaselän joogaharjoituksiin. Tärkeää alaselän kunnossapidossa on muistaa venytellä selän lisäksi takareidet kunnolla! Kunpa vain löytäisin useammin arjessa rauhallisen hetken puolen tunnin venyttelyyn.
Teen työtäni vahvasti sosiaalisen median parissa. Elämäntaparemonttiin ryhtyessäni, olin jo valmiiksi etsinyt somen syövereistä tietoa niin terveellisestä elämästä, kuin erilaisista kuntoilumuodoista. Sosiaalisen median hyödyt laihduttamisessa ja kuntoilussa ovat tietenkin tiedon valtava määrä, sen nopea saaminen ja vertaistuki. Toisaalta se vie myös aikaa muulta: esimerkiksi siltä kuntoilulta. Kaikessa on oltava sopiva tasapaino!
Muutamia vinkkejä, joita itse pyrin huomioimaan, taivaltaan aloitteleville some-laihduttajille ja kuntoilijoille:
1) Jaa järkevästi
Alkuinnostuksessa voi olla, että tekisi mieli jakaa kaikki mahdollinen tieto omasta projektista. Tässä saa ja pitää käyttää järkeä! Kun tavoitteet kirjaa mahdollisimman selkeästi julkisesti esille, se sitouttaa. Toisaalta voi miettiä, kannattaako ennen ja jälkeen kuvan siintäessä mielessä kuitenkaan jakaa sitä ennen kuvaa omine kasvoineen. Kuvista ja napakoista tavoitteista on paljon apua myös muille saman asian kanssa painiskeleville! Juoksukoulua treenaavien some-tuttujeni blogeista on ihana lukea, kuinka heidän aikansa kehittyvät. Laihduttajilta on mukava nähdä, miten paino putoaa sata grammaa kerrallaan. Jaa siis sopivasti, itseäsi järkevästi suojellen!
2) Keneltä otat neuvoja?
Verkossa on vaikea tarkistaa ihmisten taustoja. Fitness Coach -blogaaja voi olla todellinen alaansa vihkiytynyt coach, tai olla olematta. Kuka tahansa jäätävillä vatsalihaksilla ja timmillä kropalla voi poseerata YouTube videolla, mutta mieti myös verkossa keneltä otat liikunta- ja ruokavalioneuvoja vastaan. Tsekkaa taustat!
3) Älä vertaa itseäsi muihin
Laihdutus-ja kuntoilublogeja, foorumeita ja muita kanavia seuratessa huomana vertaavani helposti itseäni muihin. Miten ihmeessä tuo blogaaja laihduttaa noin hurjaa tahtia? Oi, onpa uskomaton ennen/jälkeen kuva tuolla kehonrakentajalla! Lopeta vertailu, ammenna toisilta vain ne hyvät asiat, äläkä peilaa toisten onnistumisia itseesi negatiivisesti. Muista, että sosiaalisessa mediassa jokainen jakaa vain sen, mitä haluaa: parhaan kuvan, mukavimmat ajatukset ja huonotkin päivät suodattimen läpi.
4) Groupie
Etsi samanhenkinen ryhmä, jossa keskustella. Laihdutus- ja kuntoiluaiheisia foorumeita on monia. Vertaistuki auttaa: voit kirjoittaa rauhassa nimimerkin takaa, mikäli haluat. Tutki eri ryhmiä: onko henki hyvä ja kannustava? Millaisia viestijöitä ryhmässä on? Otetaanko tulokkaat vastaan ilolla? Mikäli itse kuulut jo aktiiviseen keskusteluryhmään, mieti suhtautumistasi uusin tulokkaisiin. Oikeassa arkielämässä uudet ihmiset otetaan usein tervehtien ja hymyillen vastaan – ota tämä ohjenuoraksi myös verkossa.
Mukavaa viikonloppua! Nyt on aikaa lukea some-kavereiden blogit kahvikupin äärellä, ihanaa!
Tänään on ollut tosi tiukka päivä ruokailujen suhteen! Rahka, mehukeitto ja marjat aamupalakombinaatio ei uponnut millään. Heitin kaiken sekaisin blenderiin, lisäsin hieman keittoa ja sain smoothiena alas.
Lounaalla tonnikala yksinkertaisesti ällötti. Heitin menemään ja leikkelin salaatin päälle kalkkunaleikettä proteiiniksi. Kaipasin armottomasti salaatinkastiketta. Ei enää yhtään kylmiä salaatteja! Ei pysty, ei kykene, ei voi, eikä ennenkaikkea nappaa!
Noniin, nyt kun olen avautunut, niin täytyy todeta, että nälkähän se vaivaa. Ei siksi, etteikö olisi ollut syötävää, vaan siksi, ettei mikään maistu ja silti vatsa kurnii. Mikä neuvoksi? No Pinterest tietenkin! Etsiskelin vaihtoehtoisia keinoja ahtaa napaani kasviksia ja proteiinia ja tässäpä niitä houkuttelevimpia!
Aamupalani on yleensä yllä mainittu rahka ja mehukeitto kombinaatio höystettynä marjoilla. Uusia vikkejä keräsin seuraaviin:
– Täysjyvätortillakuoren sisällä munakas (joko valkuaisista tai koko kananmunasta), tuoretta tomaattia ja paprikaa
– Kananmuna salaatti keitetystä kananmunasta, kasviksista ja kalkkunaleikkeestä (hakkeluksena kaikki sekaisin)
– Kaurapuuro, puolukoita, rahkajuoma (Jotenkin tämä puolukkapuuro ajatus iski happamuutensa vuoksi, taitaa olla kroppa täynnä makeaa sokeritonta mehukeittoa)
Lounaita töihin ikuisen jauheliha/tonnikala/kanasalaatin sijaan:
Yöunet jäi vähille, aamupalan huitaisin lennosta naamaan ja lounaskin vähän niin ja näin – tietenkin se herkkuhimo ja sokerin kaipuu iskee heti. Salakavalasti juuri silloin, kun pitäisi vetää välipalarahka, joka ei todellakaan korvaa suklaapatukanhimoisen Superdiettaajan mielessä pyörivää sokeripommia.
No niin, nyt ihan rauhassa, hengitetään sisään ja ulos ja mietitään, onko siinä mitään järkeä, että lähtisin tästä toimistolta ja kipaisisin lähimpään kauppaan. Kaupan karkkihyllyltä nopeasti ensimmäinen suklaapatukka ja siitä sitten syöksyllä kassan kautta ulos, kiireessä seuraavaan palaveriin. Matkalla kuusi palaa fazeria kitusiin ja sitten morkkiksessa kokoukseen.
Juu ei. Ei kuulosta hyvältä suunnitelmalta. Kuulostaa siltä, että iltapäivä menisi sitten ankeissa merkeissä ja illalla saisi tehdä tuplalenkin omantunnontuskissaan. Ai että, kyllä tämä blogaaminen on nerokas keksintö! Minähän puhun tämän kautta itseni vielä vaikka minkälaisiin suorituksiin 😀
Kuppi kahvia, Skyr-rahka ja viikon tsemppibiisi kuulokkeista. Sitten olen valmis iltapäivän koitoksiin!
Ja tsempillä uuteen viikkoon, vaikka aamulla vannoin, että mustikka mehukeitto saa nyt jäädä. Kovin alkoi sen ja rahkan syöminen tökkiä heti viikon ekana päivänä. Tällä viikolla on jonkin verran hiilareita kiristetty Superdieetin alkamisesta, joten saapa nähdä yllättääkö se treenatessa.
Viikosta on tulossa työn puolesta tiukka. Koetan valmistella mahdollisimman paljon ruokia etukäteen, jotta nälkä tai kiire ei pääse yllättämään diettaajaa. Liikunnan suhteen on tällä viikolla hieman sumplittava kalenteria uusiksi. Puoliso reissaa, enkä siis pääse iltaisin kotoa sen kauemmas. Onneksi kahvakuula ja vapaat painot auttavat pitkälle. Aerobista ajattelin vetää sillä aikaa, kun odottelen lapsia harrastuksistaan kuskin ominaisuudessa. Pitää vaan muistaa pakata töihin treenikamat niin, ettei tarvitse työvaatteissa kirmata pitkin pururataa. Kalenteri alkaakin näyttää erikoiselta: ”Muista paistaa kahden päivän jauheliha! Muista lenkkikengät! Palkkarijauhetta autoon!”
Viikon ruokalista päivällisten osalta näyttää tältä:
Lisäravinteista on keskusteltu Superdieetin osalta paljon. Mitä vitamiineja pitäisi popsia purkista, vai pitäisikö mitään? Mitä laihdustusvalmisteita tulisi käyttää, onko niistä apua?
Superdieetin ohjeissa lisäravinteiden käyttö on suositeltua, muttei pakollista. Fitfarmin omista tuotteista saa yhteistyökumppanin verkkokaupassa pienen alennuksen, mutta Fitfarmin valmentajat tarjoavat kyllä korvaavaksi vaihtoehdoksi myös kilpailevia tuotteita, mistä olin positiivisesti yllättynyt.
Itse ajattelen, että se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Kokeilemalla löytää ne itselle sopivat ja tärkeät tuotteet. Joku toteaa, ettei tarvitse lisäravinteita ja vitamiineja ollenkaan. Minä kuljen kultaista keskitietä. Olen todennut, että vitamiinilisä pitää flunssat poissa ja auttaa jaksamaan. Kiireessä käytän ateriankorvikkeita tarvittaessa.
Itselläni on käytössä seuraava cocktail:
1) Omega: Apteekin monipuolinen omegavalmiste, jota nappaan 2 kpl päivässä iltapalan yhteydessä.
2) Monivitamiini: Tämäkin apteekin versio. Olen kokenut, että etenkin flunssakausina vitamiinipläjäys aamuisin auttaa vastustuskyvyn ylläpitämisessä.
3) Kuitulisä ja soijalesitiini: Nämä menevät ehkä enemmän ruokavalion puolelle, mutta käytössä on kauralese ja kaupan soijalesitiinirakeet. Otin käyttööni aluksi Fitfarmin fiber tuotteen, mutta se ei sopinut vatsalleni. Leseistä saan tarvittavat lisäkuidut, vaikka ruokavalio on kokonaisuudessaan aika kattava niiden osalta kasviksineen ja vihanneksineen.
4) Melatoniini: Olen aina ollut huono uninen. Melatoniini arkisin illalla noin tuntia ennen nukkumaanmenoa takaa helpon nukahtamisen ja virkeämmän aamun.
5) Ateriankorvikkeet: Käytössäni on Lidlin palautusjuoma (koska se sattuu olemaan maultaan sellainen että menee alas) ja FAST proteiini pudding jauhe, josta pyöräytän ”vanukkaan” jos on oikein tiukka paikka ja ruokailu jää väliin. Suklaamaut ovat parhaita 🙂
Mutta mitenkäs ylimääräinen d-vitamiini lisä? Jonkin verran sitä multivitamiinissa on, mutta paljonko te syötte? Talviaikaan enemmän? Vinkkejä ja kokemuksia otetaan mielellään vastaan!
Aikainen nousu, kiireinen päivä, liian vähäinen uni, joululta toimistolle yli jääneet karkit, piparit ja muut herkut… Siinä on aikamoinen paletti hanskattavaksi lomalta palatessa!
Tänään pyrytti lunta. Olin jo seitsemän jälkeen toimistolla. Ihanan rauhallinen aamuhetki: ei ristinsielua missään. Keräsin päättäväisesti enimmät karkit ja herkut pois näköpiiristäni. Se oli järkevä teko, iltapäivällä nimittäin olisi saattanut itsekuri pettää. Illalla pyryssä lenkkeillessäni olin tyytyväinen: pysyin ruokavaliossani ja oloni on päivä päivältä energisempi. Va’alle en ole uskaltanut, katsotaan vaikkapa viikon kuluttua.
Päivän lounas maistui – nälkä ehti yllättää ennen lounasaikaa!
Olen aina ollut napostelija.
Väsyneenä mikään ei maistu niin hyvälle kuin suklaa tai keksi. Olen myös mestari selittämään itselleni, kuinka makeannälkä on vaikkapa kehoni tapa osoittaa, että tarvitsen hiilihydraatteja. Tai kuinka itseasiassa suklaa on terveellistä. Ja että kekseissäkin on kuituja – jep jep! Mutta eihän se siihen yhteen keksiin jää..
Mielitekojen voittamiseen ei loppujen lopuksi tarvita paljoa. Jos mahdollista, poistan kaikki epäterveelliset herkut silmistäni. Syön tarpeeksi ja täyttävästi päivän aikana, jolloin yllättäviä mielihaluja herkkujen suhteen ei yleensä ilmene. Tämän päivän väsymyksen suklaahimokin meni kunnialla ohi välipalaksi varaamallani proteiinijuomalla.
Muutama hyväksi koettu vinkki muille herkkuhiirille:
1) Jos mahdollista, poista kaikki herkut kaapeista, työpöydän laatikoista ja keittiön hyllyistä. Roskiin vaan!
2) Käy kaupassa vain kylläisenä ja kauppalistan kanssa: näin kotiin ei eksy turhia heräteostoksia herkkujen muodossa.
3) LISÄÄ, älä POISTA. Kun itse ajattelen, että nyt poistan ruokavaliostani sipsit, koen heti jääväni jostain paitsi. Pyrin ajattelemaan, että lisään ruokavaliooni terveellisiä tuotteita joista pidän: porkkanatikkuja, vadelmarahkaa ja tulisesti maustettua kanaa. Tähän yhtälöön eivät sipsit mahdu. Sipsejä voin kyllä maistella kohtuudella muutamia, kun pidän tankkauspäivän (salaa tosin toivon, ettei ne enää maistu hyvälle silloin!).
Tällä kaavalla olen onnistuneesti teilannut useita ihmediettejäni. Tälle ajattelulle ei yksinkertaisesti ole enää sijaa elämässäni. Kitudieetin sijaan etsin kokonaisvaltaisesti parempaa, jatkuvaa hyvinvointia.
4) Älä tuijota vaakaa! Vaaka ei kerro hyvinvoinnistasi kokonaisuutena. Paino on luku, jota on tottakai hyvä tarkkailla jollakin tasolla, mutta itse olen langennut laihduttajan perisyntiin liian usein: epätoivottu punnitustulos on johtanut ”Mitä väliä”-asenteeseen ja taas ylensyömiseen. Nyt keskityn mittaamaan ruokavalioni terveellisyyttä, liikunnallisia tuloksia ja kehitystä treenissä ja kestävyydessä sekä omaa tyytyväisyyttäni peilikuvaani.
5) Todella pahassa herkkuhimossa juon ison lasin vettä ja syön kourallisen pähkinöitä. Se ei ole tähän mennessä pettänyt. Epämiellyttävän jäytävä tunne väistyy, sillä usein kyse ei suinkaan kohdallani ole nälästä, hiilihydraattien puutteesta tai muusta. Koetan yksinkertaisesti täyttää herkuilla aukkoa, jonka tylsyys/väsymys/suru/stressi on aiheuttanut.
6) Liiku! Napit korviin, poppia soimaan ja pieni kävely tai venyttelyhetki. Lyhytaikainenkin liikunta tsemppaa jatkamaan laihduttajan ruokavaliossa.
PS: Eilinen kahvakuula treeni oli tappavan tehokas! Tänään tein vapailla painoilla rauhallisemman setin, mutta niin vaan jalat taas tärrää ja olo on väsynyt, mutta onnellinen! Tein sen, taas!
KahviHiiren kotikolossa 